Tarinoiden kesä 2016

Jämsän Tarinakarttaan on merkitty turistinähtävyyksien sijaan jämsäläisten muistoja ja arkielämän sattumuksia sekä niiden tapahtumapaikat. Jämsän keskustassa sillan kupeessa on postilaatikko josta karttoja saa vapaasti ottaa. Osa tarinoista löytyy kylteistä tapahtumapaikoiltaan, kylttien sijainti on merkitty karttaan.

Tarinakartta on nyt viidettä vuotta mukana osana Siltojen Välissä -ympäristötaiteen näyttelyä. Ensi vuodeksi kartasta tehdään uusi painos, joten uusia lyhyitä tarinoita etsitään. Jos sinulla tai tutullasi on kaupungilta jokin muisto joka voisi sopia karttaan, lähetä se minulle: pia.mannikko[at]gmail.com! Tarinat ovat kartassa nimettömiä.

Näyttelyn järjestää Jämsän ympäristötaiteen yhdistys JOKI ry Jämsän kaupungin tuella Jämsänjoen rantamaisemissa kesä-elokuussa. Avajaiset vuonna 2016 ovat 11.6. klo 12 Tippakujan läheisyydessä, Apteekkarin yrttimaalla. Näyttely on avoin 31.8. 2016 saakka. Näyttely on yleisölle vapaasti katseltavana joka päivä.

Jämsän Seutu uutisoi Tarinakartan ensiesiintymisen avajaispäivänä 9.6.2012 Tarinakartasta ja Siltojen Välissä -näyttelyn rakentamisesta:
Jämsän Seutu 9.6.2012

 

 

Advertisements
Posted in Uncategorized | Leave a comment

Tarinakartta kesällä 2015

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta

Jämsä kutsuu jälleen kesänviettoon kauniin jokimaiseman varteen!

Jämsän Tarinakartta on kuvataiteilija Pia Männikön teos, joka on osa Siltojen välissä -ympäristötaidenäyttelyä. Tämän kesän näyttely on auki 13.6. – 31.8. 2015.

Jämsän Tarinakarttaan on merkitty turistinähtävyyksien sijaan jämsäläisten muistoja ja arkielämän sattumuksia sekä niiden tapahtumapaikat. Jämsän keskustassa sillan kupeessa on postilaatikko josta karttoja saa ottaa. Osa tarinoista löytyy kylteistä tapahtumapaikoiltaan, kylttien sijainti on merkitty karttaan.

Kaikki Tarinakarttaan lahjoitetut, myös painetussa kartassa julkaisemattomat tarinat ovat luettavissa tässä blogissa: valitse sivun yläreunan mustasta palkista “Kaikki Tarinakartan tarinat” tai skrollaa alaspäin tällä sivulla.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Tarinoiden kesä 2013

Jämsän Tarinakartta on kuvataiteilija Pia Männikön teos, joka on osa Siltojen välissä -ympäristötaidenäyttelyä.

Jämsän Tarinakarttaan on merkitty turistinähtävyyksien sijaan tavallisten jämsäläisten muistoja ja arkielämän sattumia sekä niiden tapahtumapaikat. Jämsän joen varrella keskustan siltojen välisellä alueella on postilaatikkoja joista karttoja saa ottaa. Osa tarinoista löytyy kylteistä tapahtumapaikoiltaan, niiden sijainti on merkitty karttaan.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Kartassa on tarinoita joen varresta ja myös Jämsän koko keskustan alueelta.

Kaikki Tarinakarttaan lahjoitetut, myös painetussa kartassa julkaisemattomat tarinat ovat luettavissa tässä blogissa: valitse sivun yläreunan mustasta palkista “Kaikki Tarinakartan tarinat” tai skrollaa alaspäin tällä sivulla.

Tarinakartta-kyltit ja postilaatikko karttoineen jatkavat myös kesän 2013 Siltojen välissä -näyttelyalueella. Tulevan kesän uudet taiteilijat ovat Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijat Tuuli Saarekas, Katja Aikioniemi, Oskari Tolonen ja Milka Tertsunen. Taiteilijoiden työskentelyyn joen varrella voi tutustua kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Siltojen välissä 2013 avajaiset ovat 8.6. klo 14. Avajaisissa esiintyy tanssiryhmä Soi3.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Tarinakartta jatkaa Jämsänjoen varressa

Siltojen välissä – näyttelyn teokset säilyivät hienosti koko kesän paikoillaan ja saamme vielä jatkaa näyttelyä alkuperäistä aikataulua pidempään. Tarinakartoista tehty ensipainos on jo lopuillaan ja uusia karttoja on tullut postilaatikoihin. Tervemenoa siis Jämsänjoen varteen, tarinoiden kulmille!

Talvinen postilaatikko sillan kupeessa.

Talvinen postilaatikko sillan kupeessa.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Siltojen Välissä 2012 – näyttely nyt auki!

Tarinakartta on eräänlainen matkailukartta johon on tavanomaisten nähtävyyksien sijaan merkitty kaikenikäisten jämsäläisten muistoja ja niiden tapahtumapaikat. Osa tarinoista on luettavissa kartasta, joita saa postilaatikoista siltojen läheltä Jämsänjoen varresta, osa tarinoista löytyy kyltteinä tapahtumapaikaltaan.

Tarinakartan sattumusten kautta vierailija saa henkilökohtaisemman tuntuman Jämsän kaupunkiin ja samaistumiskohteita omaankin elämään.  Paikkakuntalaiselle kartan kautta aukeaa uusia näkökulmia tuttuihin paikkoihin; mitä kaikkea näillä kulmilla on muillekin tapahtunut.

Siltojen Välissä -ympäristötaidenäyttely on avoinna joka päivä 2.9.2012 asti. Joen varresta löytyvät myös Urška Sršenin ja Matti Koskisen teokset. Tervetuloa!

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta 2012

Postilaatikko kehottavaa joen rannassa kulkijaa ottamaan Tarinakartan.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Postilaatikossa on karttojen lisäksi palautevihko johon voi kirjoittaa kommentteja tai omia tarinoitaan.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Tarina leikeistä laiturilla joka aikoinaan sijaitsi entisen Vitikkalan sahan lähistöllä.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Seppolan sillalla tutkitaan karttaa ja tarinakylttejä joita on sillalla kaikkiaan kolme kappaletta.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Näkymä Seppolan sillalta Vitikkalan sillalle päin.

Jos haluat antaa palautetta tai kertoa oman tarinasi, voi tehdä sen klikkaamalla alla olevaa “Leave a comment” -linkkiä tai lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen pia.mannikko(at)gmail.com

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kaikki Tarinakartan kertomukset

Tässä ovat kaikki minulle Tarinakarttaa varten lahjoitetut kertomukset lukuunottamatta Jämsänjoen varressa kylteissä olevia tarinoita. Tarinat numero 1 – 63 löytyvät painetusta Tarinakartasta, sen jälkeen olevat numeroimattomat tarinat ovat ennen julkaisemattomia.

1. Maailmanvalloittajat  – Tarina tapahtumapaikallaan.

2. Sahan tulipalo
Vitikkalan sahan osittainen tuhoutuminen tulipalossa 1950 – luvun alussa oli iso juttu. Oli järkyttävää katsella ikkunasta sisareni ja naapurista tuodun pojan kanssa korkealle tummalle taivaalle nousevia liekkejä. Olimme silloin kaikki kolme 5 – 7 vuotiaita ja komennettu pysymään sisällä, kukapa ulos olisi uskaltautunutkaan. Kaikki aikuiset olivat ulkona auttamassa sen minkä voivat. Oli paljon paloautoja ja ihmisiä juoksenteli edestakaisin. Sahan ainoan kuorma-auton kuljettaja sai yövaatteissaan pelastetuksi auton palavasta rakennuksesta. Hevonenkin, Pekko nimeltään, saatiin pelastetuksi.

 3. Uittomiehet – Tarina tapahtumapaikallaan.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Kyltti tarinan tapahtumapaikalla lähellä Vitikkalan siltaa.

4. Kivenheittolaituri – Tarina tapahtumapaikallaan.

5. Elämää Vitikkalan sahalla – Tarina tapahtumapaikallaan.

6. Retket päijänteelle
Jokea pitkin matkattiin joukolla sahan komealla moottoriveneellä, Visalla, kesälauantaisin viikonlopun viettoon Päijänteelle, Apesaareen sahan kesämökille. Aikanaan perheeseemme hankittiin oma moottorivene, jolla suunnistettiin joka viikonloppu, sahan pillin lauantaina kahdeltatoista ilmoitettua töiden päättymisestä, Päijänteelle telttaretkelle tai em. mökille. Joki tuli tutuksi mutkineen ja komeine maalaismaisemineen. Aina joki ja varsinkin veneily viehätti, aina oli yhtä jännittävää ohittaa Virmapyhä, sen mahtavat kalliot ja tarinat kiehtoivat lapsen mieltä. Jotenkin sen kalliot virittivät pienen ihmisen suureen seikkailuun, seikkailuun suurelle Päijänteelle.

7. Puhdas joki
70-luvulla ihmettelin kovasti, kun isäni kertoi lapsena uineensa Jämsänjoessa. Mietin, että on mahtanut olla  aikamoinen haju, kun sieltä kuolleiden kalojen seasta nousi rannalle… En osannut edes kuvitella aikaa, jolloin  joki olisi ollut uimakelpoinen. Isäni lapsuudessa, 50-luvulla, joesta kalastettiin ja siinä saattoi uida. Ehkä minun lapsenlapseni saavat taas uida puhtaassa joessa – kuka tietää.

8. Karannut suksi – Tarina tapahtumapaikallaan.

9. Siltaveron keräys – Tarina tapahtumapaikallaan.

10. Kuusimajan yllätys – Tarina tapahtumapaikallaan.

11. Postinjakaja
Tarina kertoo, että yksi postinjakaja ei kerran jaksanut jakaa kierrostaan loppuun vaan heitti sillalta loput kirjeet jokeen.

12. On vuoroja pidellyt – Tarina tapahtumapaikallaan.

13. Yksikaistainen silta
Seppolan silta oli aikoinaan yksikaistainen ja siinä piti aina odotella, että ensiksi yli lähtenyt pääsi pois sillalta. Tämän takia silta päätettiin purkaa ja rakennettiin tilalle uusi, kaksikaistainen silta. Kävimme tyttökaverini  kanssa haikeina katsomassa kun viimeisiä sillanrippeitä rahdattiin pois paikalta. Jotain tuttua ja rakasta, lapsuuteen  kuuluvaa siinä tuhottiin ja mieli oli matalalla.

14. Pelottava silta – Tarina tapahtumapaikallaan.

15. Tervahumun hommia – Tarina tapahtumapaikallaan.

16. Ponttoonisilta 80-luvulla
Olin alle kouluikäinen, kun tässä kohdassa oli ponttoonisilta, jota pitkin kävelijät pääsivät joen yli (varsinainen silta oli remontissa). Muistan kun mummon kanssa käveltiin sen sillan yli ja mentiin kahvilaan. Se oli luultavasti eka kerta kun kävin kahvilassa.

17. Yleinen sauna – Tarina tapahtumapaikallaan.

18. Maanjäristys – Tarina tapahtumapaikallaan.

19. Öinen laiva
Luulin sammuvani laivan alle, mutta heräsinkin veneen alta. Illalla se vene näytti niin suurelta, mutta se ei ollut sitä enää aamulla.

20. Koulumuistoja – Tarina tapahtumapaikallaan.

21. Kadonneet vanerit
Työväenopisto oli järjestänyt  Jokivarren koululla keramiikkataiteen ja käsityökoulun opintoryhmiä, joiden työskentelyssä teknisen työn luokkahuoneessa olivat haitaksi höyläpenkkien monet kolot, syvennykset ja puristimet. Niinpä höyläpenkit peitettiin vanerilevyillä sopivan työskentelytason saamiseksi. Seuraavan syyslukukauden alkaessa ei opiston vanereita löytynyt mistään, vaikka niitä haettiin monen henkilön voimin “kissojen ja koirien kanssa”, kuten sanotaan. Lopulta, pitkän ajan kuluttua, paljastui, että opiston vanerit oli käytetty ympäristötaiteen näyttelyssä, jossa niistä oli tehty joen päälle sauna!
Se oli aivan oikea, kiukaalla varustettu sauna, jota näyttelyssä kävijät saattoivat lämmittää koivupilkkeellä. Sauna oli veden päällä, ja suoraan löylyistä oli mukava pulahtaa jokeen lattiassa olevasta luukusta.

22. Ruska
Tämä tapahtui vuonna 2010. Olimme koko perhe kävelemässä koiramme Ruskan kanssa Jämsänjoen varrella. Ruska oli ensimmäistä kertaa kävelemässä siellä. Ruska huomasi ne ihmispatsaat ja haukkui niitä. Ruska luuli niitä oikeiksi ihmisiksi.
Oltiin viime kesänä äidin ja Ruskan kanssa lenkillä ja äiti päästi Ruskan Jämsänjokeen uimaan. Ruska melkein tempaisi äitinkin veteen, kun oli yli 25˚C lämmintä ja Ruskalla on pitkä, paksu turkki. Sen jälkeen menimme jätskille ja Ruska sai tötterön keksit.

23. Houkutteleva mutavelli
Olin kävelemässä koulusta kotiin kaverini kanssa. Matkan varrella oli ihanan näköinen mutavellikuoppa, jota täytyi tietenkin kokeilla. Menimme siihen seisomaan ja unohduimme juttelemaan. Pian huomasimme, että olimme jääneet jumiin. Kiskoimme itseämme vellistä noin kymmenen minuuttia. Kun pääsimme sieltä pois, kiersimme kuopan todella kaukaa

24. Purontekijät
Kävelin kaverini Inkan kanssa koulun jälkeen kotiin. Menimme vielä puoliksi jäässä olevalle purolle kävelemään (meillä molemmilla oli jalassa kumisaappaat). Hoksasimme, että voisimme ruveta tekemään puroja, jotka johtavat viemäriin. Välillä toinen puhdisti viemärin päältä sohjoa, koska muuten vesi jäi seisomaan ja työmme ei edistynyt. Se oli kivaa!

25. Joen lautturipoika   
Kirkon kohdalla soutelin pikkupoikana väkeä joen yli länsipuolen Lopotista kirkon puolelle ja toisinkin päin. Siinä oli ennen ollut silta, mutta se oli romahtanut. Ihmiset olivat kuitenkin tottuneet ylittämään joen näiltä kohdilta, ja molemmilla puolilla jokea johti tie rantaan. Lopotin mummolan ullakolta kattotiilin raosta näin, milloin kirkon puolella oli ihmisiä huitomassa joen ylitystä kaivaten. Silloin minulla oli lupa ottaa mummolan soutuvene ja lähteä heitä hakemaan. Sain kyytiläisiltä usein joitakin kolikoitakin ylitysmaksuksi.

26. Paunun kenttä
Monta hikipisaraa on tiputettu Paunun kentälle kouluaikoina. Pahimmat muistot ovat cooperin testeistä ja pikajuoksusta. Jostain syystä en ikinä pärjännyt juoksulajeissa, vaan olin enemmän talvilajien ystävä.
70-luvun lopulla muistelen kuulleeni jutun, että joku nuorukainen menehtyi Paunussa jalkapallo-ottelun aikana, kun salama iski häneen kentällä kesken pelin.

27. Märkäpuku-uinti
Keväällä 2011 olin Hyvän tuulen –messuilla. Vapaa palokunta järjesti siellä uimista märkäpuku päällä. Ensin jonotimme ystäväni kanssa ainakin vartin. Kun tuli meidän vuoromme, tungimme märkäpuvut päälle ja kiipesimme rappusia alas jokeen. Uimme joessa jonkin aikaa ja sukeltelimme. Vesi oli yllättävän lämmintä vuodenaikaan nähden. Nousimme takaisin laiturille ja liukastuin johonkin. Hauskaa meillä kuitenkin oli. Loppuajan kuljimme messuilla hiukset märkinä.

28. Takaperinluistelukisa
Olin koulun jälkeen kolmen kaverini kanssa kuistelemassa. Kaverini olivat Vili, Antti ja Niilo. He olivat minua ennemmin siellä. Kun menin jäälle lauoin pari lämäriä. Sitten pojat päättivät ottaa takaperin luistelukisan. En itse osallistunut kisaan, joten luistelin vieressä. Antti oli kisassa johdossa, Vili toisena ja Niilo viimeisenä. Kun luistelin vieressä,  Niilo menetti tasapainonsa ja kaatui vahingossa takanani ja luisui minua kohti ja kaaduin. Samalla tunsin tosi kovan kivun ranteessani ja nousin soittamaan kyydin ensiapuun. Äitini tuli hakemaan minua Paunun tekojäältä.

29. Uusi koulu
Koulu alkoi 9. tammikuuta. Astuin uuteen Paunun kouluun. Se oli niin ihmeellistä, kauniit värit. Näin kaikki kaverini, joita oli ollut kauhea ikävä. Nyt loppuu tämä Paunun koulu. Sitä tulee ikävä ja varsinkin rakkaita luokkalaisia.

30. Kukkolan kauppa
Ala-asteen karkkihirmut kävivät aina Kukkolassa koulun jälkeen ostamassa nallekarkkeja, lakupiippuja ja muuta hyvää. Kaksi vanhempaa tätiä piti kauppaa, jossa pyydettiin kaikki ostokset tiskin takaa. Kaupassa oli sellainen vanhan ajan tunnelma ja sen tuoksu on jäänyt mieleen ikiajoiksi.

 31. Remonttitytöt
Olin päässyt pariksi viikoksi kesätöihin Vitikkalan koulun remonttityömaalle. Minä ja kaksi muuta tyttöä saumasimme koulun keittiön laatoitettua seinää. Harmittelin huonoa tuuria, koska juuri samaan aikaan tuli tv:stä suorana lähetyksenä Charlesin ja Dianan häät. Klo 16 ajoin hurjaa vauhtia töistä kotiin pyörällä vain todetakseni, että tv-lähetys loppui juuri. No onneksi klo 18 alkoi nauhoitettu lyhennelmä juhlista ja pääsin näkemään edes jotakin.

32. Korkokengät
Olin kaverini kanssa Jämsän Kebabpizzeriassa, ja minulla oi jalassani korkokengät jotka puristivat jalkojani niin, että jouduin riisumaan ne pois. jouduin siis kävelemään läpi Jämsän keskustan sukkasillani keskellä syyskuuta.

33. Autoilua Jämsässä
Ajoin ensimmäistä kertaa poikaystäväni uudella automaattivaihtaisella autolla pimeänä syysiltana. Ja tietysti auto täynnä kavereita, jotka antoivat ”avuliaita ohjeitaan” koko ajan. No, onneksi oli ilta ja ei ollut paljon liikennettä, muulloin olisi varmaan joku ajanut perään, koska sen verran usein tuli pysäytettyä auto kuin seinään sen ensimmäisen viiden minuutin aikana, joka meni taiteillessa keskustassa. Ja alun jännistystä lisäsi sekin, että en ollut muistanut kääntää kojelaudan valoja päälle. Ihmettelin vain kaiken sekoilun keskellä, että miksi nopeusmittari ei näy.

34. Aarre putkanmäessä
Olisinkos ollut vielä eka-tokaluokkalainen, kun syksyisellä koulumatkalla kolusimme Putkanmäen pientä metsikköä jossain nykyisen Tarvikekeskuksen parkkipaikan kohdalla. Jotain kiiltävää sattui silmiimme ja tietenkin ryntäsimme harakkana paikalle. Joku oli hajottanut paikalla säästöpossun ja ilmeisesti hänelle oli kelvannut vain setelirahat. Maa oli kiiltävänään pennejä, viisipennisiä, kymmenpennisiä… Me pikkukoululaiset saimme rahoilla suut makeaksi pitkäksi aikaa.

35. Raakaa kanaa
Kersana herätti aitoa hämmennystä, kun näin miten silloisesta Messistä tuli ulos paikallinen alan mies, joka tullessaan pihalle veteli raakoja marinoituja kanankoipia suoraan laatikosta.

36. Leinosen kauppa
Jorma Leinonen piti kauppaansa kymmeniä vuosia ja kaupan työntekijätkin olivat vuosien ajan suunnilleen samoja. Kauppaan oli kiva mennä, kun tunsi henkilökunnan etunimeltä. Suurinta herkkua oli tirisevän kuuma grilliliha tai melkein parinkymmenen sentin mittainen, tuore berliininmunkki.
70-80 -lukujen taitteessa kauppa muutti hetkeksi parkkipaikalle rakennettuun, aaltopeltiseinäiseen väliaikaisrakennukseen kun vakinaista rakennusta remontoitiin. Mahtoi olla työntekijöillä kylmä, kun silloin asiakastakin paleli kaupassa sisällä.

37. Kotiinpaluujuhla
Olimme kaveriporukalla yrityksen kellarissa yötä. Vietimme erään kaverin paluujuhlaa Suomeen pitkältä ulkomaan matkalta. Mieleenpainuvaa olivat hyvät syötävämme, jännittävät tapahtumat ja sitä edeltävä siivousurakka.

38 . Patalahden Esso
Eikä tämä tarina kerro nykyisestä liikenneasemasta, vaan siitä vanhasta, aaltopelti-pakkilaatikosta.
Olimme liftanneet kaverin kanssa Patalahdelle sen jälkeen kun Yö-yhtyeen keikka Pavilla loppui. Oli jo aamuyön puolta kun istuimme juomassa puoliksi ostettua coca-colaa. Päät yhdessä puhuttiin keikasta ja siitä kumpi on söpömpi, Olli vai Jussi. Silloin takaani kuului: “Kyllä mä olen paljo söpömpi kun ne yhteensä.” Yhtyeen silloinen basisti Juha Rauäng seisoi penkkini takana ja virnuili koko naamallaan. Koko porukka oli roudaamisen päätteeksi tullut Patikselle syömään, mutta me emme huomanneet mitään kun olimme niin syventyneet omaan juttuumme.
Saimme nimmarit ja posket hehkuen lähdimme liftaamaan takaisin Jämsän keskustaan – mutta vasta siinä vaiheessa kun poikien keikkabussin perävalot vilkahtivat sen suunnatessa Jyväskylää kohti.
Patiksella tykkäsivät käydä monet muutkin muusikot. Esim. Juicen bändi oli tuttu näky ja onpa hän jopa kirjoittanut rivin Patiksesta lauluunsa Kun rumba loppuu: “Jämsän Essolla naftaa tankkiin, naamaan karjalanpiirakkaa…”

39. Palomäen kioski
Lukemattomat kerrat on täältä ostettu 70-luvulla “markalla merkkareita” ja 80-luvun puolella taksaria tai parilahampurilaisia. Kerran kävi nolo juttu, kun senssipuhelimet olivat juuri tulleet muotiin. Sovin tärskyt Palomäen kioskin pihaan ja kun senssiseuralaiseni saapui, selvisi että hän onkin minulle sukua. Molemmat häipyivät korvat punoittaen ja asiasta ei sen jälkeen ole mainittu sanallakaan.

40. Liftareita Patikselle
80-luvun alussa suurinta hupia oli liftata keskustasta Patalahden Essolle ja takaisin. Kyytiin noustiin yleisimmin Maauimalan läheltä, bussipysäkiltä. Kerran olin tyttökaverini kanssa liftaamassa ja suu ammollaan ihmettelin, kun hän syöksyi päätäpahkaa bussipysäkin takana olevaan ojaan. Ojan pohjalta kuului kauhistunut suhina: “Tuu äkkiä! Meidän iskän Volvo ajaa koulunmäkeä alas!”

41. Haloo Helsingin keikka 2011
Viime kesänä oltiin isommalla kaveriporukalla viettämässä iltaa, kun päätettiin sitten lähteä varsin myöhään katsomaan mitä kaupungilla tapahtuu. Menossa oli Haloo Helsingin keikka, mutta meihin iski nuukuus ja jäimme kuuntelemaan keikkaa alueen ulkopuolelle. Siinä me seisottiin ringissä juttelemassa kesäkahvilan räystään alla, koittaen pysytellä kesäisessä sateessa edes vähän kuivina. Tunnelma oli varsin mukava, vaikka kukaan ei lopulta edes kyseisestä bändistä suuremmin välittänyt.

42. Hyvännäköinen poika
Ajoin päin tolppaa pankin edessä kun katsoin keskusaukiolle, katsoin hyvännäköistä poikaa siellä. Kaaduin, housut meni rikki, rystyset aukes ja kaikki tuijotti. Keräilin itseni nolona sieltä ylös ja jatkoin nopeasti matkaa…

43. Kuuma pankkiautomaatti
Tapasin ensirakkauteni valomerkin jälkeen Jokkarin edessä 80-luvun puolivälissä. Elettiin keskitalvea ja ulkona oli hyytävän kylmä. Jotain piti kuitenkin keksiä, että voisimme jatkaa juttelua mutta kaikki paikat olivat jo kiinni. Sitten jompikumpi meistä keksi, että pankin eteiseen pääsee sisään pankkikortilla. Sinne siis menimme. Mietin monasti jälkeenpäin, että mahtoi olla hauskaa jollain, joka mahdolllisesti katseli turvakameran ottamia kuvia…

44. Pikku Galleria
Kesällä 2005 toteutui minun ja ystäväni pitkäaikainen unelma – yhteinen näyttely. Pikku Galleria oli oivallinen paikka kuvaa ja sanaa yhdistävälle projektillemme. Kun olin valvomassa näyttelyä, istuin tavallisesti gallerian ulkopuolella nauttimassa auringosta. Pohdiskelin paljon tulevaisuutta, sillä olin tuore maisteri ja mietin mihin suuntaan alan elämässäni kulkea.

45. Polulta ei poiketa
Oli vuosi 1934, muistaakseni, sanoi äitini. Kävelin naapurin tytön kanssa kouluun aamusella tienpiennarta apteekilta päin kohti sillalle menevää polkua. Kotoa oli ankarasti kielletty polulta poikkeaminen, joten sitä tietysti toteltiin! Tie/polku tuli siis nykyistä Mottilantietä sillan risteysympyrään päin, paikat vaan oli tuolloin aivan erinäköiset. Yöllä oli keskustassa ollut tulipalo ja torin laidalla oleva Kirjola-kauppa oli palanut. (Kirjola oli sillä kohdalla missä sittemmin oli osuusliike,  nykyinen rakennus ko. paikalla on se missä on Vanha Mestari ja Kangaskuu ym.)  Mieli olisi tehnyt kovasti mennä katsomaan kun sieltä vielä savuakin nousi mutta kun kerran oli kielletty niin se oli laki jota noudatettiin ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Ihan varpaisillaan piti kuitenkin yrittää polulta kurkkia tulipalopaikalle päin mutta yhtään askelta sinne päin ei uskaltanut ottaa. Kuri oli kova ja sitä ei uskaltanut edes ajatella rikkovansa vaikka näin jälkikäteen ajatellen kukaan ei olisi nähnyt vaikka olisi käynyt lähempänä katsomassa – tuolloin sellainen ajatus ei edes tullut mieleen.

46. Rekka kaatui joen rannalle
Arvion kaupan luona, silloisella torilla oli joskus 1960-luvulla rekka-auto parkissa, nokka joelle päin, kun kuljettaja oli mennyt syömään. Joutokäynnille jätetyssä kuormurissa tärinä aiheutti käsijarrun laukeamisen pois päältä, ja rekka lähti vierimään ohjaamattomana kohti jokea. Se ylitti viistosti sillalta nousevan tien ja sai lisää vauhtia joelle johtavasta rinteestä. Mutta lopulta auto kaatui hieman ennen jokea ja pysähtyi siihen. Tapahtuma keräsi sankan yleisöjoukon.

47. Invalidikioskin juttuja
Laivalaiturin vieressä vielä ainakin 1960-luvulla olleesta sotainvalidien kioskista (jota sanottiin “invalidikioskiksi”) on paljon juttuja, varmaankin sekä  tosia että taruja. Yksi on tämä:  Poliisi Rantalainen löysi illalla humalaisen kioskilta ja lähi taluttamaan tätä  putkalle. Arvion risteyksessä humalainen totesi: “Nyt kävi niin, että minulta jäi lakki tuonne kioskille, odota vähän niin käyn hakemassa sen.” Rantalainen alkoi odottaa. Lienee sanomattakin selvää, että äijää ei enää sinä iltana näkynyt.  Mutta seuraavana lauantaina poliisi Rantalainen löysi saman miehen kioskilta, jälleen humalassa, ja lähti taas taluttamaan tätä putkalle. Kun he pääsivät Arvion risteykseen, humalainen totesi, kuten aikaisemminkin: “Minulta jäi taas lakki tuonne kioskille, odota vähän niin käyn hakemassa sen.” Mutta nyt poliisi Rantalainen oli tiukkana: “Älä älä luule, että menen toista kertaa samaan helppoon! Sinä odotat tässä ja minä haen sen lakin!”

48. Regatta
Olimme Regatta-tapahtumassa. Katsoin, kun paljon höyrylaivoja parkkeerasi rannalle. Myös muita laivoja oli tosi paljon. Kävin laivojen sisällä. Laivojen sisällä oli vanhanaikaista. Siellä oli paljon ihmisiä ja tosi kova melu.

49. Seikkailua kirkkoveneellä
Työväenopiston henkilökunta vuokrasi kerran virkistäytymispäivää varten Jämsän yrittäjiltä souturetkelle moniairoisen ison kirkkoveneen. Lähdimme joelle Jämsänkoskelta.  Lähestyessämme Seppolan laivalaituria, jossa oli tarkoitus syödä eväitä, vene kääntyi jostain syystä tulosuuntaamme, vaikka yritimme vain soutaa suoraan laituriin. Kiinnitimme veneen laituriin ja söimme eväät. Matkaa oli tarkoitus jatkaa edelleen Kaipolaa kohti, mutta koska veneen nokka nyt osoitti toiseen suuntaan, piti joella suorittaa U-käännös. Vaikka huidoimme airoilla ankarasti, vene törmäsi vastarannalla olleeseen mustaan rautalaivaan. Tämä hieman nolotti meitä, sillä yleisöäkin oli laiturilla.

Pia Männikkö: Jämsän Tarinakartta, 2012

Tarinakarttaa tutkitaan lähellä satamaa jonka ympäristöön moni tarina sijoittuu.

50. Peräaallokko
Kolmannella luokalla luokkamme kävi Tuulikilla risteilyllä. Minä ja ystäväni katsottiin Tuulikin peräaallokkoa, joka näytti ihan Coca-Colalta.

51. Rahan haju
Kun 1960-luvulla odotteli Jämsänkoskelta päin saapuvaa laivaa Jämsän keskustan laiturilla, vesi oli niin likaista, että siitä alkoi nousta pahanhajuisia kuplia laivan lähestyessä. Joen pilaantumista ei arvosteltu tuolloin. Ihmiset vain puhuivat, että “rahallehan se haisee”. Sittemmin joki on puhdistunut Jämsänkosken tehtaiden mekaanisen ja biologisen puhdistamon ansiosta ja on täysin uimakelpoinen. Kalaakin tulee.

52. Kohtaaminen Jeesus-ihmisen kanssa
Vuosia sitten vietimme aikaa joen rannassa pussikaljan merkeissä. ”Jeesus-ihminen” tuli paikalle kertomaan kampanjastaan, joka varoitti alkoholin vaaroista. Kaveri oli juuri sillä hetkellä puskassa oksentamassa. Hänen mielenkiintonsa kuitenkin lopahti, kun kuuli meidän olevan 17-vuotiaita. Emme olleet kampanjan kohderyhmää, joten hän jatkoi matkaa.

53. Veneellä Päijänteelle
Veneilimme poikakaverin kanssa 80-luvulla Päijänteelle retkeilemään ja kalastamaan. Vene oli aina “parkissa” joenpenkereen puskissa Vehkalan kohdalla, näin muistelisin. Paattimme oli oikein kunnon puuvene, eikä mitään lasikuitua ja siinä oli perässä moottori. Minäkin sain muutaman kerran kunnian ohjata venettä merkkien välistä Päijännettä kohti. Oi niitä kesiä!

54. Eläinhahmot näyttelyssä
Tällä paikalla oli 2000-luvun alku puolella ihastuttava lasten ympäristötaiteen näyttely, jossa oli kookkaita eläinhahmoja – upeat perhoset, huovasta rakennettu, vedestä sammakoksi sukeutunut olento ja aivan sympaattinen punamultaisesta laudasta rakennettu kala. Mutta hupsis!  Yllättäen ne katosivat jonnekin. Tervetuloa takaisin.

55. Vesillelasku
Joskus 80-luvulla, kun Talvialan rannasta laskettiin keväällä veneet  veteen, kertoi eräs puuvenepurjehtija ensimmäisinä tunteina laskemisesta veden täyttävän ravistuneen purren ja että sitä sitten kauhottiin tyhjäksi rakojen umpeutuessa vähitellen, ettei painava köli vetäisi koko paattia veden alle. Loppukesän se sitten killui nätisti pinnalla ja antoi hyvät fiilikset aaltojen keinuttassa menoa.

56. Vakoilijat
Olimme viime talvena Katjalla me mentiin viiskulmalle päin. Nähtiin siellä koira ja Katja sanoi, että: Vakoillaan tuota koiraa. Sitten me vakoiltiin ja se koira rupes haukkumaan hirveesti ja sen koiran omistaja ihmetteli miksi se haukku, kun se ei itse nähny meitä. Vakoiltiin sitä niin kauan kunnes he lähti sisälle. sitten mentiin Katjalle juomaan kaakaota.

57. Kissan kuolema
Minulla oli Ruotsista Södertäljestä asti tuotu kissa, joka kulki vapaana Viiskulmassa. Valitettavasti se oppi kulkemaan vilkkaan Kauhkialantien yli ja tapasi siellä kohtalonsa. Kissa oli ollut jo kaksi yötä pois, kun sen viimein löysin em.mutkasta. Siinä se makasi ojan penkalla nätisti ihan ehjänä, silmät auki häntä kiemuralla, mutta jo kuolon kankeana. Kannoin sen pois ja hautasin. Itse aloin nimittää paikkaa kuolleen kissa kurviksi.

58. Pienet säästäjät
Kivipankki oli säästöpankki johon 1959 lähtien pienen pieniä säästöjämme vietiin. Koulussa meillä oli säästölippaat joihin pikku roposia kerättiin ja sitten vietiin rahat luokan ja opettajan kanssa Kivipankkiin. Säästöistä sai aina postimerkin tapaisia merkkejä joita sai erilaisia ja sen arvosta mitä oli säästänyt. Minulla on vieläkin tallessa säästövihkoja tuolta ajalta. Pankkitalo oli jännittävä ja arvovaltainen paikka jossa piti osata käyttäytyä fiinisti. Jokainen asioi vuorollaan pankkivirkailijan luona tiskillä joka oli minullekin niin korkea että en yltänyt pankkitädin luukulle kuin juuri sen verran että pystyin säästövihkoni ojentamaan. Pankkikäynnit olivat jotenkin hyvin jännittäviä.

59. Lumileikkejä
Kerran kun oli talvi menimme pikkuveljieni kanssa ulos tekemään lumimajaa. Lumimajasta tuli tosi iso. Teimme sen viereen neljä lumiukkoa. Kävimme vielä samana päivänä Jämsänjoella. Pikkuveljeni meni etsimään hienoja kiviä lumiukkojen silmiksi. Äkkiä hän horjahti, mutta ei onneksi kaatunut jokeen.

60. Taskukissa
Minun taskukissani oli hukkunut noin kaksi vuotta sitten. Olin Jokivarren koulun pääsiäismyyjäisissä tutkimassa myytäviä esineitä, kun huomasin taskukissa laatikon. alon penkoa sitä ja löysin samannäköisen taskukissan, kuin minulta oli hukkunut. Olin todella iloinen.

61. Pianokilpailu
Osallistuin Jokivarren koululla pidettäviin pianonsoittokilpailuihin. Yleensä kisoissa on aikataulu jäljessä, joten lähdin kotiin joksikin ajaksi. Vaikka omaan soittovuorooni oli tunti niin minulle soitettiin puhelimella että oli minun vuoroni. Tuomarin joutuivat odottamaan hetken, mutta kerkisin kumminkin juuri ja juuri.

62. Välkkäpinnarit
Emme halunneet mennä välkälle kaverin kanssa kerran syksyllä, kun vettä satoi kaatamalla. Lähdimme sen sijaan seikkailemaa uuteen koulurakennukseen. Väistelimme opettajia ettei tarvitsisi mennä ulos. Emme jääneet sillä kertaa kiinni.

63. Paras ystäväni
Tutustuin netissä tyttöön, jonka kanssa heti meni jutut yksiin. Kerran hän tahtoi nähdä minut, ja hän tuli junalla meille. Menin junalle vastaan, ja muistan kun sillä oli kirkkaanpinkki pipo päässä ja juoksi suoraan nauraen halaamaan mua. Hän on ollut yli vuoden paras ystäväni, ja Jämsän juna-asema on ikuinen kohtaamis- ja hyvästelypaikka.

Painetussa Tarinakartassa julkaisemattomat tarinat:

Oikotie kouluun hiihtäen
Palomäessä asuvat lapset käyttivät talvisin Hartusvuoren kautta kulkevaa hiihtolatua mennessään Vitikkalaan kouluun. Metsässä oli yksi todella jyrkkä mäki, jota pelkäsin niin että hampaat kalisivat. Mutta siitä oli mentävä mistä nopeiten pääsi…

Virmapyhä
Kun ensimmäistä kertaa putputtelin perämoottorisella soutuveneellä jokea pitkin Päijänteelle, olin alle viisivuotias. Kävimme vanhempieni kanssa usein Päijänteen saarissa telttaretkillä. Virmapyhän kohdalla oli aina melkein harras tunnelma, niin hieno ja jylhä oli maisema siinä kohtaan. Vähän kuin olisi ollut kirkossa.

Laidunmaa
Nykyisessä ”meijerinpuistossa” eli puistikko joka on Vellamon laiturin yläpuolella…. sinä oli piikkilangasta aitaukset ja siinä oli laitumella evakkojen, Valkjärveläisten  lehmiä.  Maasto nykyiseltä risteysalueelta puistikkoon ja sillalle päin oli aivan toisen näköinen kuin nyt, paljon loivempi ja siinä oli ihan laidunmaata.

Kassit heiluu kuin…
Oltiin kaverin kanssa vielä yläasteella ja odotettiin koulun jälkeen bussia, kun siihen sitten hoippui melko siivottoman oloinen jätkä. No se siinä katseli meidän menoa, kun istuttiin kiveyksellä ja satuin heiluttelemaan muovikassia kädessäni. Tullessaan meidän kohdalle se pysähtyi arvioimaan toimintaa. Ja sitten se tuumasi siinä, että ”kassihan heiluu kuin mulkku”. Sen jälkeen se jatkoi keskustelua kaivamalla nenäliinan taskustaan ja kertomalla meille kuinka se pyyhkii siihen kullinpäänsä aina käytön jälkeen. Sen jälkeen mies meni Siwaan suorittamaan hankintoja tai viihdyttämään Siwan henkilökuntaan, en tiedä. Meitä tietysti huvitti kovasti.

Jäätie
Kirkon kohdalla joella oli joskus 1900-luvun alkupuolella silta josta pääsi yli, äidinäiti oli sitä siltaa kulkenutkin mutta oma äitini ei, silta oli jo tuolloin 1930-luvun alussa poistettu kun muuttivat joen läheisyyteen. Silloin kirkon kohdille kuitenkin talvisin jäädytettiin jäätie ylitse jotta kirkkoonmenijät ja muutoin joen yli menevät pääsivät ylitse tarvitsematta mennä keskustan sillan kautta.

Punalantiellä kummittelee
Olin kaverini synttäreillä ala-asteikäisenä ja juhlien ohjelmanumerona oli kertoa kummitusjuttuja. Minulle jäi erityisen kaameana mieleen sellainen, jossa nuoripari pysähtyy autollaan tielle ja poika lähtee ulos katsomaan jotakin. Tyttö istuu autossa ja alkaa ihmetellä kun auton katolta alkaa kuulua hakkaavaa ääntä. Lopulta tyttö sitten menee katsomaan ja siellä istuu hullu murhaaja, joka pitelee poikaystävän päätä käsissään ja hakkaa sillä auton kattopeltiä.
Jotenkin liitin mielessäni tarinan tuohon synttäreiden pitopaikkaan ja vielä yläasteella ollessani välttelin Punalantiellä kulkemista talvipimeällä – oli niin traumaattinen kummitustarina.

Eemeli Ruusassa
Kun nykyistä Citymarkettia – silloista Ruusaa – rakennettiin, niin ihmiset puhuivat että tuo kauppa ei kyllä ikinä tule menestymään kun rakentavat sen niin kauas keskustasta. Aika on osoittanut nämä väitteet vääräksi. Ruusan avajaisissa, jotka olivat mielestäni joskus vapun tienoilla, oli esiintymässä takavuosien suosikkikoomikko Eemeli. Meistä lapsista se ei ollut oikein kiva, hän kun puhui liian nopeasti ja semmoisia juttuja joille vain aikuiset nauroivat. Vähän pelottavaltakin se setä tuntui, koska Eemelihän oli tunnettu siitä ettei hän ikinä nauranut tai edes hymyillyt omille jutuilleen.

Puttola
Puttolassa toimi aikoinaan ratsastuskoulu. Jos muistat tällaisia nimiä: Canasta, Barba, Kasperi, Frygge, Mini, Tabela… niin olet käynyt tallilla samaan aikaan. Vanhemmillani ei ollut varaa kustantaa ratsastusharrastusta, mutta notkuin tallilla silti, taputtelin hevosia ja istuin aitojen päällä katselemassa ratsastustunteja haikein mielin. Pikkutytöt keräsivat hevosten jouhia ja teippasivat niitä vihkoihin. Samaan yhteyteen kirjoiteltiin sitten sen hevosen nimi, ulkonäkö ja luonteenpiirteet, josta jouhet olivat peräisin.

Pikahyppy
Olin menossa mummolaan koulun jälkeen. Pysähdyin Seppälän puolelle suojatietä. Jalkakäytävällä seisoessani pysähtyy viimein punainen auto suojatien eteen. Kun olin menossa yli autoilija yllättäen päättää lähteä eteenpäin näytettyään minulle kädellään että päästää minut yli. Hän painoi pilliä ja painoi kaasua. En ole koskaan hypännyt nopeammin liikenteenjakajalle. J

Mopo hyytyi
Oli hieno päivä. Tulin keskikeholta mopolla. Sitten Jämsän sillan kohalla moponi alkoi hyytymään. Sitten se sammui ja tajusin, että bensa loppu. Sitten lähdin työntämään mopoa Vehkalan viereen parkkipaikalle ja elämä jatkuu.

Ekku
Tuttu hahmo kulki päivittäin pitkin Lukkoilantietä. Lapaset oli käsissä niin päin, että peukalot sojottivat kämmensyrjän väärällä puolella. Mennessään hän aina kyseli itsekseen leveällä Jämsän murteella: “Missä paloa?” Oli kuulemma lapsena pelästynyt suurta tulipaloa ja siitä oli kai jäänyt tuo ihmettely päälle.

Leffakuvaukset
Oltiin kaverin kanssa S-marketin yläportaikossa kuvailemassa pientä ”elokuvaa”. Hetken päästä (tai no muutaman tunnin) päästä vartija tuli hissistä ja sano että etteköhän te oo ollu täällä jo tarpeeksi kauan. Sanottiin että me ootetaan meille kyytiä, johon se sitten; aika myöhässä on kyyti. No, puhuttiin siinä jotain mutta toi ainakin jälkeenpäin nauratti, vartija oli sentää nähny kaiken…

Kohtaamispaikka
Juna-asema on paikka jolla olen hyvästellyt monet ystävistäni, tietäen että seuraavaan tapaamiseen voi olla hyvin pitkä aika. Paikassa on tunnearvoa.

Karkkiammukset
Oltiin kaverin kanssa S-marketissa ja ammuttiin karkkeja. Yksi meni asiakasta perseeseen ja yksi osu myyjää päähän. Saatiin 1:pv:ksi porttikielto, vaikka se olikin vahinko.

Maauimala
Olin kesällä koko yön ulkona ja sitten aamulla mentiin ottaa aurinkoo Maakkulan ja , sitten nukahin siihen kun oli niin lämmin. Heräsin parin tunnin päästä ja lähin kotiin.

Vanha mies
Vanha mies masturboi ala ässän edessä kun ajoin mopolla ohitse.

Ässän hissi
Sekoiltii ässän hissis ja ase jäi jumii vietettii tunti siel.

Lumikasahyppely
Jokivarren koulun pihassa on iso lumi-kasa, josta hypimme aina talvella. Se kasataan talvisin lumi-auralla. Välitunnilla juoksemme kovaa lumikasalle ja hyppäämme alas ja uudestaan koko välitunnin. Nyt se on vaarallinen koska se on jäässä.

Keinujat
Kerran Jokivarren pihassa olin kaverin kanssa keinumassa. Hyppäsin pois keinusta ja kaverini tuli perässä. Hän veti naamalleen hiekkaan ja nauroimme koko loppupäivän.

Frisbee
Tässä kohdassa on kavereiden kanssa kauniina kesäpäivänä heitelty frisbeetä ja juotu virvokkeita.

Liian halpa risteily
Kerran luulimme lähtevämme Tuulikki-risteilylle. Ihmettelimme halpaa hintaa, mutta totuus selvisi varsin pian, kun alus yllätykseksemme kääntyikin takaisin jo joen suulla (ennen Päijännettä). Se olikin vain jonkinlainen jokiristeily.

Skootterivilkuttaja
Olin ensimmäisiä kertoja ajamassa skootterillani. Minulla oli tapana, kun saavuin liikenneympyrään laitan vilkun päälle. Tietenkin eräs autoilija luuli, että käännyn saman tien pois ympyrästä ja ajoi melkein minun yli. Sen jälkeen en ole laittanut vilkkua päälle kun saavun liikenneympyrään. Sorry, mun mokaJ.

Läheltä piti
Oltiin pelaamassa tennistä Paunun kentällä ja uitiin Jämsänjoessa ja sitten Repa meinas hukkua.

Messuilla
Olimme kaverini kanssa Hyväntuulen-messuilla kesällä Jämsän jäähallilla. Katsoimme muun muassa kun Duudsonit esiintyivät jäähallissa. Kävimme myös yhdessä rodeo-härässä. Siellä oli myös paikka jossa sai uida Jämsänjoessa siihen tarkoitetuilla uima-asuilla. Se oli kivaa.

Punainen opettaja
Makoilin tunnilla ja ikkunan ohi käveli vieraita ja opettaja muuttui punaiseksi häpeästä.

Suunnistus
Olimme kerran suunistamassa koulusta Paunuun mutta yksi suunistus merki oli lentänyt laiturille ja se oli osittain vedessä. Näin sen kirjaimen, joten ei tarvinnut mennä laiturille hakemaan sitä, mutta kerroin siitä opettajalle.

Hiihtoretki
Olimme koulun kanssa hiihtämässä, kun yksi tyyppi laski mäkeä alas. Ja henältä irtosi suksi, se liukui jämsänjokeen. Se tapahtui Siltakadun sillalla. Suksi saatiin pois joesta, vasta palomiesten tultua auttamaan.

Laivaan on lastattu
Olen eräänkin kerran noussut Tuulikki-laivaan tästä. Luhangan-reitti voisi olla hyvällä säällä hieno kokemus.

Missä nuoret?
Havainto: keskustassa ei nykyisin enää nuorisoa näy. Missä he luuraavat?

Yllätysjuhlat
Pidimme yllätysjuhlat kaverillemme, joka palasi kotiin, Suomeen pitkän matkan jälkeen.

Uusi koulu
Uuden Paunun koulun ensimmäinen päivä kun kaikki oli niin uutta ja hienoa.

Mutaan juuttuneet
Kerran kun kävelin kaverini hennan kanssa koulusta kotiin me nähtiin houkutteleva mutalieju. Tietenkin me mentiin sinne ja jäätiin jumiin. Sit vähän ajan päästä tuli auto ja pysähty siihen ja kysy: -Tarvitsetteko te apua? Sanoimme itku kurkussa että joo. Kun pääsimme pois mudasta me käveltiin ihan hiljaa koteihimme.

Karannut suksi
Meillä on tapana käydä talvisin joenrannassa hiihtämässä. Eräänä kertana, kun olimme lähdössä pois hiihtämästä, erään pojan suksi valui jokeen. Se virtasi noin 50m Tuulikin laiturille, jolloin opettajamme onki sen sauvalla. Näin kävi myös toisellekin pojalle, mutta eri päivänä ja silloin palokunta joutui tulla ottamaan sen.

Kurittomat pyöräilijät
Olimme Inkan kanssa pyöräilemässä kesällä joen rannalla. Olimme menossa ysitielle (salaa) ja kaiken lisäksi ilman kypäriä. No tietenkin Inkan serkkujen isä näki meidät. Menimme sillan yli, mutta kun olimme joen toisella puolella päätimme ettemme mene enää toista kertaa J.

Elämää Jämsänjoen varrella
Tässä sijaitsee Järvistön tila. Jämsän ensimmäinen rintamamiestila. Sodassa haavoittunut Veikko Järvistö alkoi rakentaa taloa kotiuduttuaan vuonna 1939. Seppo ja Sinikka Nurmiranta ostivat talon Järvistöltä. Ostin talon Nurmirannoilta 1999 ja asun tässä edelleen 2012 puolisoni Päivi Ketolaisen ja lastemme kanssa. Kunnostamme vanhaa taloa ja puutarhaa perinteitä kunnioittaen.

Valkoiset saappaat
Kerrostalomme pihan rinne vietti jyrkästi jokeen päin. Rinteen juurelta oli vielä turvallinen viitisenkymmentä metriä loivasti alas viettävää joutomaata itse virtaan. Moninaiset olivat ne leikit, joita tuollaisessa rinteessä sai aikaan isolla parikymmenpäisellä lapsijoukolla. Kesällä leikit olivat erilaiset kuin talvella. Vai olivatko, sillä aina tuntuu jonkinlainen kieriminen kuuluneen leikkiin?
Rinne oli niin korkea, että kieriessään ehti lisätä jännitystä ajatuksella, että jokohan tällä vauhdilla olen kierinyt jokeen asti. Kohta plumpsahdan sinne, mikä olisi ollut maailman loppu, niin kamala joki se oli, niin luotaan työntävän saastunut, niin houkuttelevan vaarallinen.
Alas oli joutuisaa kieriä, mutta ylös ryömiminen kävi voimille, etenkin talvella liukkaaksi laskettua rinnettä oli lähes mahdoton könytä ylös. Siinä väsyi. Ja taas saattoi eläytyä, että tässä Jaana, jokeen pudottuaan, taistelee henkensä edestä, jaksaako hän nousta rannalle turvaan vai onko hän kuoleman oma. Leikkiin kuului myös alarinteen kivikellarissa väijyvä lohikäärme, joka armotta söi viimeisenä ylöspäin liukastelevan heikon lapsen.
Niinpä sitten syksyn sateessa ja kurassa oli joskus tylsää, kun ei voinut edes kieriä rinteessä.
Erään syksyn kuraisen ajan ja kitinvalkoiset, pyöreäkärkiset, puolivartiset kumisaappaani muistan erityisen hyvin. Sadesäätä oli ollut jonkun aikaa, koska hiekkaisen pihan läpi suodattunut vesi oli alkanut pehmittää nurmikkorinnettä. Alarinteeseen venyi savisia huulia, jotka hyllyivät ihanasti askelten alla.
Ensin pelotti, että ne puhkeavat ja niistä purskahtaa kuravettä, sitten hirvitti kuin liukkaalla jäällä, että ei pysy pystyssä, vaan kaatuu rapaan. Kokeilujen jälkeen huomasimme saven kuitenkin kestäväksi materiaaliksi tehdä loputtomia temppujamme. Niin minäkin vuorollani halusin tampata ja tampata pikku saappaillani. Ja minähän tamppasin. Kaverit käskivät lopettaa, olin ylittänyt vuoroni. Jatkoin vain, koska savi alkoi muuttua. Kaverit käskivät lopettaa ja varoittelivat, että huonosti käy, kun savi noin pehmenee. Jatkoin saven lällyttelyä, koska se tuntui ihanalta. Kaverit kyllästyivät ja lähtivät yksi toisensa perään pois, koska olin tylsä. Jatkoin vain, koska olen jääräpää ja halusin nähdä, mitä sitten oikein tapahtuu.
Ykskaks savi antoi syvään periksi molempien jalkojen alta, imaisi saappaiden suuhun asti minut maan sisään. Pysyin pystyssä, mutta en voinut liikkua omin avuin. Huusin apua. Kavereita riensi auttamaan, heitä tarvittiin useampia vetämään ja kiskomaan minua. Vihdoin hikiset, paljaat jalat luistivat saappaista ja pyllähdin pepulleni rinteeseen. Järkyttyneiden silmiemme edessä saven suu suipisti huulensa yhteen nielaisten saappaani jonnekin pohjattomuuteen. Jos savi olisi imaissut minut, minne olisin joutunut? Jokileikkien vaarantuntu kummitteli taustalla. Eikö maan kuori olekaan kova? Eikö allamme ole mitään kiinteää? Peruskallio puuttuu, maailmankuvani järkkyi.
Talven yli häpesin jääräpäisyyttäni ja tottelemattomuuttani, kun sillä lailla olin kadottanut saappaani.
Kevääseen mennessä savinen rinne unohti kiusani ja leppyi. Maa routi ja sylkäisi ulos kitinvalkoisen parin minulle jo pieneksi käyneitä saappaita. Istuin rinteessä puristaen saappaita sylissä hämilläni; onnellisena, kun sain ne takaisin, mutta alakuloisena kaikesta, mikä katoaa ulottumattomiin kasvaessani niin, etteivät saappaani enää mahdu jalkaani, eivät sitten millään.

Ranta minussa
Syksyisessä yössä katselin Susannan kanssa Nevan rannalla sillan nousemista ylös valtamerilaivan edessä. Seisoimme vedenrajassa lähellä toisiamme. Seurueemme kujeili päidemme yläpuolella rantamuurin reunalla. Olin kulkenut pitkän matkan tähän tunteeseen. Olin tyytyväinen elämääni, avoin ja rohkea. Uteliaana odotin, mitä tulevat kuukaudet toisivat tullessaan.
Olen vuoteni kulkenut jokien rannoilla, etsinyt itseäni löytämättä tarkkaa hahmoa. Muutun alituiseen niin kuin joki muuttaa kulkuansa. Näistä joista Jämsänjoki tuonelanvirta on likaisin, surullisin ja siksi kaunein. Nuo kaksikymmentä vuotta ovat piirtyneet syvälle. Jäätymätön joki, hajoava sellutehdas, liian kapea silta, risuiset rannat ja joukkoteloituspaikka.
Minulla on levottomat jalat ja ajatus, vaikka minua on sanottu rauhalliseksi ainakin lapsena. Mieleni kuplii kuin kaasu ylös saastuneen joen pohjasta. Pakkasellakin lämmin joki höyrysi. Sumu likasi talojen seinät. Haju synkisti mielen. Sumu samensi silmät. Vain lapset kulkivat rantoja kunnes silmät samentuivat totuudelle, ilolle, aitoudelle ja avoimuudelle.
Sieltä minä tulen hymyssä suin ja mietin joka päivä, mikä on totta. Jos en muulle hymyile niin elämän typeryydelle ja omalle hulluudelle. Voimani nousee usein vasta viimeisellä rajalla ennen joen penkalta luiskahtamista mustaan mutaan. Kuinka se houkuttelekaan.
Olen taas reunalla tai veitsen terällä. Ei kun nämä kaksi vuorottelevat: olen joko reunalla tai veitsen terällä.. Nyt olen mustan tyhjyyden reunalla. Tyhjyys imee kaiken. Moni on tästä mennyt ja samoja mustia sanoja piirtänyt. Tuosta luiskahdettu, tuosta hypätty, vajottu.
Käsikädessä alle kouluikäisenä saatoin aina siskoni tämän joen yli sora-autojen painosta heiluvan sillan kautta, joka oli korkealla mustasta joesta. Muistan putoavan, leijuvan värikkään lapaseni, joka kastui lipeän värisestä vedestä vajotessaan syvemmälle. Silta heilui ja laudat paukkuivat. Olen pudonnut montaa kertaa. En enää moneen vuoteen -unissani.
Onko osani olla yksin Tuonelan virran rannalla katsella veteen ja kertoa jokeen joutuville ja haluaville: ei se vesi ole kylmää, eikä virta ole voimakas. Ei se häikäise kirkkaudellaan. Kyllä minäkin sinne tulen, kun aikani täyttyy.
Kuolema ei ole voittanut. Periksi en ole antanut kuoleman voimille. Olen vahvempi kuin rantojen pajut, lepät ja mustarunkoiset tuomet. Miksi minusta kuolema tuoksuu tuomelle.
Rannalle palaan iloisiltaakin retkiltäni, joita on jo enemmän kuin ennen. Nyt on alkamassa uusi aika –vesimiehen aika.
Olen vesimies.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Siltojen välissä 2012 – Avajaiset 9.6. klo 14

Tervetuloa Siltojen välissä – näyttelyn avajaisiin lauantaina 9.6.2012 klo 14.00 Nahkurinkujan kohdalle Jämsänjoen varteen! Näyttely on avoinna joka päivä 2.9. 2012 asti.

Kiitos kaikille jotka kertoivat minulle tarinoitaan ja muistojaan Tarinakarttaa varten. Juttuja kertyi lopulta varsin mukava määrä.

Tarinakartta-teokseni koostuu painetusta Jämsän keskustan kartasta ja tarinakylteistä Vitikkalan ja Seppolan silloilla ja niiden välissä. Joen varteen tulee kaksi postilaatikkoa joista Tarinakarttoja saa ottaa tai lainata. Osa tarinoista on luettavissa kartasta ja osa on kyltteinä tapahtumapaikoillaan. Tervemenoa siis kiertelemään mukaviin maisemiin joen varteen!

Suurin osa saamistani tarinoista on mukana kartassa ja kylteissä, mutta aivan kaikki eivät mahtuneet niihin mukaan. Laitan kaikki minulle lahjoitetut tarinat avajaisten jälkeen myös tänne blogiin luettaviksi. Otan mielelläni vastaan palautetta teoksesta.

Posted in Uncategorized | Leave a comment